Fukoo kitjoitti:
Olin ystäväni koiranhoitajana, kun hän itse oli kuopiossa lomalla. Heillä oli olohuoneessaan sähköpiano. Tulin toisen koiran kanssa lenkiltä ja olin eteisessä, jossa oli sekä ulko-ovi ja se eteisen sisäovi kiinni. Istuin lattialla ja harjasin koiran tassuja, koska ne olivat vähän mutaiset lenkin jäljiltä. Yhtäkkiä olohuoneesta kuului semosia rytmejä ja tahteja joita saa sähköpianosta automaattisella kuulumaan. Olin yksin siis talossa eli ei kukaan sitä ole voinut päälle laittaa. Ääni kuului ehkä n. 10 sekunnin ajan. Säikähdin ihan kauheasti, otin eteisessä olevan puukepin, avasin oven varovasti ja lähdin puukeppi kädessä kiertämään talon. Yllätys, yllätys, ei siellä ketään ollut. Se oli karmivaa vaikka saattaa kuulostaa naurettavalta.
Phiyan kirjoitti:
Juhannus aattona kun olin 12-vuotias, olin serkkuni vanhempien ja serkun puolisiskojen kanssa mökillä. Siellä ei ollut sähköjä ja se oli keskellä metsää. Illalla vanhemmat ja serkun siskokset olivat rannalla polttamassa juhannuskokkoa, kun minä serkkuni kanssa kuuntelin radiota mökissä. Istuin aivan ikkunan vieressä, kun kuulin huutoa ikkunan ulkopuolelta. Säikähdin ja näin, kun pitkähiuksinen kalpea mies painoi kätensä lasiin ja huusi. Niin huusimme mekin serkkuni kanssa. Menin nopeasti nurkkaan ja väänsimme serkun kanssa hysteeristä itkua. Kun huuto loppui uskalsimme hetken päästä katsoa, eikä siellä ollut enää ketään. Juoksimme serkun kanssa rantaan aivan paniikissa. Emme kertoneet aikuisille, sillä he eivät olisi uskoneet. Kerroimme kuitenkin serkun puolisiskoille, jotka olivat nuorempia. Nuorin alkoi itkeä ja vanhempi yritti keksiä sille järkevää selitystä. Kukaan aikuisista ei ollut vaaleahiuksinen.
Muutaman tunnin päästä emme enää olleet niin paniikissa, koska olimme aikuisten kanssa ja päätimme mennä saunaan. Saunasta tultuamme aikuiset grillasivat makkaraa ja menimme mökille pukeutumaan. Olimme serkkuni kanssa yksin pimeässä yläkerrassa ja näimme kuinka katon nurkasta, josta oli aina puuttunut lautoja, tuli valon välähdys. Aloimme taas huutaa ja juoksimme paniikissa aikuisten luokse. Nuorin serkun siskoista oli kertonut miehestä ja aikuiset huusivat pienten pelottelusta. Sinä yönä emme nukkuneet yhtään. Olimme paniikissa ja koko juttu painaa mieltäni vieläkin.
Sämpylä kirjoitti:
Tämä tapahtui suunnilleen 5 tai 4 vuotta sitten. Nukuin omassa huoneessani kerrosängyssä. Oli viikonloppu ja porukat nukkuivat jo. Heräsin, kun kuulin, että huoneeni ovi avattiin. Sitten nostin pääni kaiteelle ja katsahdin ovea. Ei mitään kummaa, ovi oli kiinni ja yritin jatkaa uniani. Olin aivan varma, että kuulin oven avauksen. Kohta sama ääni kuului, katsoin nopeasti uudestaan ja siinä seisoi hahmo, jota en erottanut. Aivan kuin varjo. Sitten se muuttui minuksi, siis saman näköiseksi. Pelästyin, aloin itkeä ja menin äitini viereen nukkumaan. Outoa eikö?
_________________________________________________________________________
Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Viesti näkyy vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.
Lomake:
Huom! Yllä oleva lomake on vain omia kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.
Paranormaali Blogi 
Jotenkin vaikuttivat oudoilta/epäaidoilta!
Ensinnäkin tuossa Fukoon jutussa mua ihmetyttää se, että hän sanoo tulleensa TOISEN koiran kanssa lenkiltä ja oli kuullut sen pianon soivan. No, missä se toinen koira oli? Kenties sisällä pimputtamassa pianoa???
Toiseksi Phiyan jutussa kyse on voinut olla vain pilasta. Joku peruukki päähän ja jotai maalii naamaan.
Ja kolmanneksi Sämpylän kertomus on voinut vain olla vain unta! Varmaa joku haamu tulee ovesta ja muuttaa muotoaan!
Kiinnostaisi toi Fukoon tarina siltä osin, että miten koira reagoi ääneen, vai reagoiko ollenkaan?
Tuo Phiyanin tarina kuulostaa aika aidolta.
Nuo muut olivat aika liioitellun oloisia tarinoita.
sämpylä itse olin lapsena myös kerrossängyn ylemmässä vuoteessa menossa nukkumaan.Valot olivat siis viellä päällä(odotin että äiti olisi tullut sanomaan hyvää yötä). Yritin saada unen päästä kiinni mutta se ei onnitunut ja niin avasin silmäni ja näin mustan sumeahkon olion edessäni.Se oli varmaankin kaksi metrinen. Laitoin silmäni kiinni uudestaan ja avasin taas mutta olio oli silti edessäni ja tuli minua kohti. Kokeilin taas sulkea simäni ja avata ne uudestaan ja huusin samalla äitiä. Olio oli poissa ja äiti tuli huoneeseeni katsomaan mikä minulla oli hätänä.
tossa phiyan jutussa se mies voi olla ihan kuka vaan, onhan täällä maapallolla muitaki ihmisiä. jos ei muuta niin se voi olla vaikka joku humalainen.