Paranormaalit Kokemukset Maaliskuu 2008 (Osa 2)

17 03 2008

Paranormaalit Kokemukset Maaliskuu 2008Neco94 kirjoitti:

Olimme kaverini kanssa lähdössä helsinkiin yöksi ja päädyttiin sitten malmin hautausmaalle. Jos joku on käynyt malmin hautausmaalla, niin tietää että se on iso. Meinattiin eksyä sinne, koska meillä ei ollut mukana mitään valoa ja sitten kun siellä oli vielä vaan kynttilän valo apuna, niin ei ollut kivaa. Yhdessä vaiheessa, kun etsimme poispääsyä, niin tunsin jotain viiltävää tuulta takaapäin ja käännyin, niin näin siellä valkoisen hahmon, joka leijui ilmassa. Aloin juosta niin kovaa kuin pääsin ja kaverinikin näki sen kummituksen. Pysähdyttiin sitten penkille lepäämään ja kuunneltiin siinä hetki musiikkia ja koitettiin rauhottua. Yhtäkkiä näimme nurmikon toisella puolella viikatemiehen ja juoksimme hautausmalta pois.

12-vee friikki kirjoitti:

Televisiossa oli kanava ilmaiseksi katsottavana. Olin katsonut sitä vähän aikaa ja mennyt nukkumaan. Näin unta että avasin television ja näin, että kanavaa ei voinut enää katsoa. Koulun jälkeen huvikseni halusin katsoa telkkaria ja kokeilin tätä ilmaista kanavaa, mutta sitä ei enää voinut katsoa. Olikohan kyseessä enneuni vaiko tavallista sattumaa? Kanava oli ollut vain päivän näkyvissä, vaikka yleensä niitä pidetään ainakin viikko.

Tomo chan kirjoitti:

1. Joskus muutama vuosi sitten olin kuumeessa ja kävelin portaita ylös. Olin viemässä mukia keittiöön. Keskellä portaita tapahtu jotakin outoa. En nähnyt enää portaita tai mitään ja ihan kuin olisin juossut keittiöön tosi nopeesti ja hajottanu sen mukin. Sitten yhtäkkiä seisoinkin siinä portaiden yläpäässä. Sitten kun menin sinne keittiöön tapahtui juuri niin kuin olin vähän aikaa sitten nähnyt: Kompastuin ja muki hajosi.

2. Koulussa on tapahtunut jo kolme kertaa niin, että olen kirjottanu sitä sanaa minkä avustaja sano samaan aikaan.

3. Linnanmäellä pikkuveljeni pelasi jotain peliä. Olin 100% varma, että numerolla 16 olisi voittanut.
Pikkuveli valitsi kuitenkin toisen numeron ja tietenkin sillä 16 olisi sitten voittanut paljon sipsejä 😀

4. Minulla on ollut muutaman päivän ajan semmonen tunne, että joku ajaa kolarin. Pari päivää sen jälkeen äiti törmäsi johonki tyyppiin, joka käänty risteyksessä mopolla.

Riikka16 kirjoitti:

Olimme veljeni kanssa myöhään ulkona ja siellä oli pimeää. Päätimme mennä läheiseen kotaan, jossa olisimme paistaneet vaahtokarkkeja. Avasimme kodan oven ja kodan tulipaikalla oli hiillos. Se oli harvinaista, sillä kota oli kaukana meidän rivitalosta. Otin repustani vaahtokarkit ja makkaratikut. Istúuduimme vastapäätä toisiamme ja aloitimme vaahtokarkkien paistamisen. Sitten isoveljeni kalpeni. Hän osoitti viereeni ja katsahdin viereeni. Siinä se oli. Kuollut isoäitimme katsoi meihin. Isoveljeni tarttui minua kädestä ja taakse katsoen juoksimme äkkiä kotiin. Sitä kokemusta en unohda ikinä!

_________________________________________________________________________

Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Viesti näkyy vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.

Lomake:

Huom! Yllä oleva lomake on vain omia kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.





Paranormaalit Kokemukset Maaliskuu 2008

9 03 2008

Paranormaalit Kokemukset Maaliskuu 2008Fukoo kitjoitti:

Olin ystäväni koiranhoitajana, kun hän itse oli kuopiossa lomalla. Heillä oli olohuoneessaan sähköpiano. Tulin toisen koiran kanssa lenkiltä ja olin eteisessä, jossa oli sekä ulko-ovi ja se eteisen sisäovi kiinni. Istuin lattialla ja harjasin koiran tassuja, koska ne olivat vähän mutaiset lenkin jäljiltä. Yhtäkkiä olohuoneesta kuului semosia rytmejä ja tahteja joita saa sähköpianosta automaattisella kuulumaan. Olin yksin siis talossa eli ei kukaan sitä ole voinut päälle laittaa. Ääni kuului ehkä n. 10 sekunnin ajan. Säikähdin ihan kauheasti, otin eteisessä olevan puukepin, avasin oven varovasti ja lähdin puukeppi kädessä kiertämään talon. Yllätys, yllätys, ei siellä ketään ollut. Se oli karmivaa vaikka saattaa kuulostaa naurettavalta.

Phiyan kirjoitti:

Juhannus aattona kun olin 12-vuotias, olin serkkuni vanhempien ja serkun puolisiskojen kanssa mökillä. Siellä ei ollut sähköjä ja se oli keskellä metsää. Illalla vanhemmat ja serkun siskokset olivat rannalla polttamassa juhannuskokkoa, kun minä serkkuni kanssa kuuntelin radiota mökissä. Istuin aivan ikkunan vieressä, kun kuulin huutoa ikkunan ulkopuolelta. Säikähdin ja näin, kun pitkähiuksinen kalpea mies painoi kätensä lasiin ja huusi. Niin huusimme mekin serkkuni kanssa. Menin nopeasti nurkkaan ja väänsimme serkun kanssa hysteeristä itkua. Kun huuto loppui uskalsimme hetken päästä katsoa, eikä siellä ollut enää ketään. Juoksimme serkun kanssa rantaan aivan paniikissa. Emme kertoneet aikuisille, sillä he eivät olisi uskoneet. Kerroimme kuitenkin serkun puolisiskoille, jotka olivat nuorempia. Nuorin alkoi itkeä ja vanhempi yritti keksiä sille järkevää selitystä. Kukaan aikuisista ei ollut vaaleahiuksinen.

Muutaman tunnin päästä emme enää olleet niin paniikissa, koska olimme aikuisten kanssa ja päätimme mennä saunaan. Saunasta tultuamme aikuiset grillasivat makkaraa ja menimme mökille pukeutumaan. Olimme serkkuni kanssa yksin pimeässä yläkerrassa ja näimme kuinka katon nurkasta, josta oli aina puuttunut lautoja, tuli valon välähdys. Aloimme taas huutaa ja juoksimme paniikissa aikuisten luokse. Nuorin serkun siskoista oli kertonut miehestä ja aikuiset huusivat pienten pelottelusta. Sinä yönä emme nukkuneet yhtään. Olimme paniikissa ja koko juttu painaa mieltäni vieläkin.

Sämpylä kirjoitti:

Tämä tapahtui suunnilleen 5 tai 4 vuotta sitten. Nukuin omassa huoneessani kerrosängyssä. Oli viikonloppu ja porukat nukkuivat jo. Heräsin, kun kuulin, että huoneeni ovi avattiin. Sitten nostin pääni kaiteelle ja katsahdin ovea. Ei mitään kummaa, ovi oli kiinni ja yritin jatkaa uniani. Olin aivan varma, että kuulin oven avauksen. Kohta sama ääni kuului, katsoin nopeasti uudestaan ja siinä seisoi hahmo, jota en erottanut. Aivan kuin varjo. Sitten se muuttui minuksi, siis saman näköiseksi. Pelästyin, aloin itkeä ja menin äitini viereen nukkumaan. Outoa eikö?

_________________________________________________________________________

Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Viesti näkyy vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.

Lomake:

Huom! Yllä oleva lomake on vain omia kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.





Paranormaalit Kokemukset Helmikuu 2008

1 02 2008

Kokemukset Helmikuu 2008anonyymi kirjoitti:

Tämä tapahtui minulle ja kaverilleni olessamme n. 12-vuotiaita. Pelasimme jotain peliä kaverini huoneen lattialla, kun yhtäkkiä seinälle kuivumaan ripustettu kukkakimppu tippui alas. Pelästyimme tietenkin aivan mielettömästi. Kuitenkin ajattelimme, että ehkä se tuuli tekee meille temppujaan. No siinä meni sitten muutama minuutti ja kuulimme kauhean rysäyksen. Olimme aivan kauhusta kankeina, vielä kun talossa ei silloin ollut muita kotona. Lopulta uskalsimme mennä katsomaan mistä moinen ääni oli tullut. Päästyämme sitten olohuoneeseen, lattia oli täynnä lasinsirpaleita. Iso taulu oli tippunut seinältä alas. Tähänkään päivään asti en ole keksinyt minkäänlaista selitystä, että miksi nuo ruusut ja taulu tippuivat seinältä. Oli kyllä todella pelottava kokemus.

Mikko kirjoitti:

Eräs tuttavani oli ollu kavereineen isänsä mökillä eräänä talvena. Pojat olivat siinä päiväseltään lähteneet metsään retkelle ja palanneet sitten illan hämärtyessä. Matkalla takaisin he olivat nähneet pimeässä jonkun kävelevän heidän edellään, mutta eivät olleet siitä sen ihmeemin välittäneet sillä alueella on useita mökkejä ja asukkaita. Heidän mökin vieressä sattuu olemaan naapurimökki, jonka omistaa eräs tuttu. Pojat olivat kävelleet tämän kyseisen mökin ohi ja nähneet valoa ikkunasta, sisällä oli ollut tämä heidän tuttunsa istumassa pöydän edessä. Pojat olivat, että ”no ei tässä mitään, mennään mekin tästä jo pois kun alkaa olla niin myöhä”. No ystäväni oli sitten soittanut mökille päästyään isällensä ja kysellyt kuulumisia jne. ja kertonut että tämä heidän nimeltämainitsematon tuttu on myös tuossa vieressä omalla mökillään ja että nähtiin hänet ikkunasta, (se oli hän varmasti!) mutta isän kommentit puhelimessa ”en tiiä kenet ootte nähny mut se on ite täällä kaupungilla”.
Kaverit oli sitte vilkassu ikkunasta sinne naapurimökkiin. Valot poissa, ei ketään.

SimoS kirjoitti:

Olin esikoulussa käymässä päiväunille, kun heräsin siihen kun käteni oli tippunut railon välistä (nukuin pinnasängyssa) maahan ja jokin/joku nyki sitä. Katsoin alas railon välistä ja näin käden, jolla oli outo hiha. Sitten tulivat päiväkodin henkilökunta herättämään ja käsi katosi.

Aapo kirjoitti:

Tämä tapahtui ollessamme seitsemännellä luokalla.
Olimme kaverini kanssa kävelemässä metsässä suon tapaisella paikalla. Yhtäkkiä kaverini sanoi, että juostaan tonne puulle asti kilpaa. Aloimme juosta, kunnes jalkani upposi syvälle maahan ja tunsin kovaa kipua, ihan kuin joku olisi yrittänyt vetää minua jalastani kynsin ja hampain maan syvyyksiin. Kaverini tarttui käteeni ja veti minua yrittäen auttaa minut pois siitä. Lopulta, kun saimme jalkani pois sieltä niin kenkäni jäi sinne ja kuulimme oksankatkeamis-äänen. En tuntenut kipua, kun lähdimme juoksemaan pois metsästä, mutta ajattelimme jälkeen päin, että kuvittelimme oksan katkeamisen. Seuraavana päivänä pyysin isääni tulemaan kaverini ja minun mukaan hakemaan kenkääni maasta ja kun pääsimme paikalle näimme valkoisen kenkäni olevan aivan vahingoittumattomana kiven päällä. Tiedän että kukaan ei ole voinut sitä siihen pistää sillä jalkani oli uponnut maahan melkein polveen asti. Isäni ei uskonut meitä sillä uskoi, että haluan vain uudet kengät hävittämällä toiset.

_________________________________________________________________________

Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Viesti näkyy vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.

Lomake:

Huom! Yllä oleva lomake on vain omia kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.





Paranormaalit Kokemukset Tammikuu 2008

28 01 2008

Kokemukset Tammikuu 2008Dowa kirjoitti:

Itselläni on neljä outoa tapausta kerrottavana.

Kun olin alle kahden vuoden, mummoni kuoli. Äitini makoili sängyllä ja olin taapertanut makuuhuoneeseen. Olin hymyillyt leveästi ja kikattanut, katsonut äidin ohi, tavallaan hänen päänsä päälle. Äiti oli tietty kysynyt, mikä oli noin hauskaa, jolloin olin hymyillen sanonut, että mummu on äidin pään päällä. Aika jännä juttu, varsinkin alle kaksivuotiaan ”keksimäksi”.

Kaksi kertaa olen nähnyt tumman huppupäisen hahmon. Olin n. 17-vuotias ja nukuin samassa sängyssä 13-vuotiaan veljeni kanssa, isosiskon mökillä. Heräsin keskellä yötä ja huomasin tumman huppupäisen hahmon olevan vieressäni. Pikkuveli nukkui rauhallisesti ja hänen päänsä luona oli tämä hahmo polvillaan, katsellen veljeäni. En uskaltanut katsoa sen kasvoja tai hupun sisään, kun tuli tunne että se kääntää katseensa minuun. Tapasin huppupään myös toisen kerran, kun nukuin veljen kanssa samassa huoneessa. Sängyt olivat vastakkaisilla seinustoilla. Heräsin taas yöllä ja huppupää seisoi lattialla veljen sängynpäätyssä. Toivottavasti se oli enkeli.

Isoveljen seurassa myös on sattunut viime talvena. Tämä tapahtui Oulussa. Olin mennyt aiemmin nukkumaan ja veli tuli myöhemmin samaan huoneeseen. Oli aivan pimeää, valoa ei missään. Istuin sängylle ja juttelin hänelle. Unenpöpperössä ihmettelin, mistä tulee sellainen hämärä valo, että näen veljen vastakkaisella seinustalla olevalla sängyllä. Yhtäkkiä tajuan, että velihän nukkuu jo peiton alla, mutta sängyn laidalla istuu vaalea hahmo. Muistan ajatelleeni, että hahmo hymyili irvistäen ja näytti melko vanhalta mieheltä.

En ole uskaltanut kysyä hahmoilta mitään, olen vain jatkanut unia. En haluaisi nähdä/tavata niitä, joten yritän olla rohkaisematta niitä tulemaan. Toivon toki, että ovat enkeleitä…

Ehkä joillain on samantapaisia kokemuksia, olisi mielenkiintoista lukea niitä.

Kuuenkeli kirjoitti:

Olin varmaan joku 7-vuotias, kun isäni nukkui pois sinä samana yönä. Kun isä kuoli heräsin painajaiseen, jossa isä huusi apua ja pyysi auttamaan. Luulin ensin, että se oli vain tavallinen painajainen, mutta seuraavana aamuna lyösimme isän kuolleena sängystään. Sitten kuulimme, että isä olisi kuollut n. puoli 4 yöllä ,samaan aikaan, kun heräsin painajaiseen. Sen jälkeen olen kuullut unessani isäni sanovan, että ”olen valkoisimman pilven päällä, olen aina mukanasi menet minne vain, olen mukanasi, olet isän tyttö”. Sen jälkeen olen uskonut että isäni on aina mukanani. Muistan tuon jutun kuin eilisen päivän.

12-vee friikki kirjoitti:

Tämä tapahtui noin kaksi viikkoa sitten. Koiramme lopetettiin kaksi kuukautta sitten. Olin juuri rupeamassa nukkumaan, laiton kattolampun kiinni ja menin sänkyyn. Olin kerennyt sulkea silmäni, kun oven takaa kuului raapimista ja vinguntaa, aivan kuin koirani oli eläessään joka ilta tehnyt halutessaan huoneeseeni. Olin aivan hämmentynyt, nousin ja kävelin ovelle. Aukaistuani oven siellä ei ollutkaan ketään. Menin sen jälkeen nukkumaan. Koirani esiintyi unessani aika läpikuultavana ja näin sen ikäänkuin sivusta katsottuna raapimassa oveani.

Sain myös kuvan sähköpostiini:

Kuva on otettu yöllä pihatieltä. Kuvauslaitteena oli Nokian kamerapuhelin.

Tässä on se kuva, siinä hahmottuu omituiset kasvot, itse en tiedä minkä kasvot ne on mutta epäilen jotain paranormaalia. Mutsini tämän räppäsi kotipihalta ja sen jälkeen soitti heti minulle ja käski katsoa kuvaa ja mutsi oli yön vähän peloissaan.

kavot

_________________________________________________________________________

Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Viesti näkyy vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.

Lomake:





Paranormaalit Kokemukset Joulukuu 2007

29 12 2007

Kokemukset Joulukuu 2007Kokemuksia on tullut taas roppakaupalla ja niitä on n. 20 jonossa odottmassa julkaisuaan. Turhia pelleilyviestejä ym. ei julkaista. Tässä jotain kokemuksia.

Antza kirjoitti:

1. Olimme pimeänä talvi-iltana lenkillä, kello oli noin 21.00. Kävelimme hiekkatietä suht aukealla alueella, yhtäkkiä luode suunnalta tapahtuu iso valkoinen välähdys, mikä teki 1/3 taivaasta kirkkaaksi, mutta tämä kesti vain sadasosia sekunnista. Samalla suunnalla sijaitsee noin 70 luvulla (lattialla olevien sanomalehtien mukaan) hylätty tontti. Kaverini oli jotenkin hiljainen sen jälkeen..

2. Kävelemme samaa polkua, tien varressa on jokin autio jädeveden puhdistamo,
edessämme on täysin pilkkopimeää,ei katulamppuja, mutta yksi suht iso valonlähde edessä on. Ihmettelemme mikä se voisi olla? Se ei liiku eikä edes värähtele ja eikä edes valaista aluetta, mutta kun kävelimme vain eteenpäin (minua alkoi jo jännittää) valo katoaa pois. Jatkamme tietä ja tie kaartuu vasempaan, eli menimme jo sen sammuneen valon ohi. Missään ei näy mitään, yritän vilkuilla metsään, eikä siellä näy mitään. Tämä voi olla jokin mopopoikien jekku, eli sammuttanut valon ja rullannut moponsa pois, mitään ääniä ei siis kuulunut. No kumminkin yksi mieleeni painunut kokemus.

Tavallisia veneilijöitä? kirjoitti:

Tämä tapahtui ehkä noin kolme vuotta sitten kesällä, kun olin eräänä sunnuntaiaamuna kotirannallani olevalla kivikolla tähystelemässä ympäriinsä edessä olevaa järveä. Kohta vastapäätä olevan saaren edustalle ilmestyi vihreä soutuvene, jota en ennen ollut nähnyt ja jonka kyydissä muistaakseni istui kaksi miestä. Molemmat istuivat paikoillaan veneessä (toinen toisessa päässä ja toinen toisessa) ikään kuin vain tuijottaen toisiaan. Kumpikaan ei soutanut, vaan vene vain lipui hitaasti eteenpäin, vaikka muistaakseni siinä ei ollut moottoria tai ainakaan se ei ollut päällä. Vähän väliä kuulin veneeltä päin outoja ja epämääräisiä ääniä. Esimerkiksi aivan kuin olisin kuullut jokinmoista ulvontaa tai ”törinää”. Ihan kuin norsun kärsän törinää tai mitä se nyt onkaan ja kaikenlaisia muita omituisia ääniä. Tätä kesti varmaan ainakin kymmenen minuuttia, ennen kuin aloin tuntea oloni kummalliseksi ja päätin lähteä takaisin kotiin noin parin kymmenen metrin päähän. Kotirantaani vastapäätä olevalle saarelle on matkaa noin ehkä parisen sataa metriä, enkä erottanut, keitä nämä veneilijät olivat.

En ole tainut nähdä näitä heppuja enää toiste, mutta heidän arvoituksensa on yhä minulta ratkaisematta.

Noora kirjoitti:

Tästä on jo pari vuotta.
Oltiin kaverin kanssa meijän pihalla (kello oli jotain 10 illalla, melko pimeää ja talvi) ja sitten katoin taivaalle ja sanoin kaverille, että kato, tuolla on Otava. Sitten ku se katto nii just siitä Otavan päältä meni kaks sellasta isoa valopalloa. Molemmat katsottiin toisiamme ja sitten taas taivaalle ja oltiin ihan ihmeissämme Valopallot lensivät keskinopeasti, nopeampaa kuin lentokoneet eikä mitään ääntä kuulunut, kääntyivät yhtäkkiä puolikierroksen ympäri (vaihtoivat paikkoja tavallaan) ja jatkoivat paljon nopeammin eteenpäin. Juostiin talon taakse että vielä nähtäisiin, mutta ne olivat jo ehtineet kadota.

Lentokoneita ei voinut olla kyseessä. Ne eivät lennä niin matalalla, ei kuulunut yhtään mitään, eivätkä lentokoneet tiettävästi pyöri ympäri.
Saattoi olla satelliitti, tiedä häntä, mutta pelottava se oli.

_________________________________________________________________________

Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen paranormaaliblogi(ät)wippies.com. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Viesti näkyy vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.

Lomake: