Itsesytyntä

27 01 2009

Itsesytyntä eli SHC (spontaneous human combustion), jossa ihminen syttyy äkisti palamaan ilman näkyvää syytä on yksi pelätyimmistä rajatiedon osa-alueista. Palo tuntuu saavan alkunsa ihmisen sisältä, eikä suinkaan ulkoa päin eikä vaikuta ympäristöön niin vakavasti. Muilla eläimillä tätä ei ole koskaan tavattu, eikä lääkettieteellisesti paljoa keskusteltu eikä tutkittu, koska sen paradoksit tekevät siitä teoriittisesti mahdottoman tapauksen. Ristiriitana tässä on, että ei tunneta keinoa, miten ihmiskudos voi kehittää niin valtavan lämpötilan, että se mahdollistaa melkein täydellisen ruumiin palamisen ja silti jättää ympäristön lähes vahingottomattomaksi.

Vaikka ihminen valettaisiin jollain herkästi syttyvällä aineella, sekä vielä juotettaisiin täyteen ainetta, ja sen jälkeen tuikattaisiin liekkeihin, niin sekään ei riitä polttamaan ihmisruumista niin täydellisesti, kuin nämä itsesytyntä tapaukset, joista usein jää jäljelle vain käsi, jalka tai vastaava. Silminnäkijä kuvauksien mukaan ihminen ei pala suurella ja keltaisella/oranssilla liekillä, vaan pienellä ja sinisellä liekillä. Tapauksista on myös selvitty hengissä, jotkut harvat ovat menettäneet vain käden tai jalan.

Koska itsesytynnälle ei ole tieteellistä selitystä se luokitellaan paranormaaliksi ilmiöksi. Sen aiheuttajiksi on esitetty soluissa olevan hapen ja vedyn syttymistä, tieteelle tuntemattomia hiukkasia ja aineetonta tekijää, eli niin sanottua kundaliinienergiaa. Happi ja vety eivät kuitenkaan ole soluissa sellaisessa muodossa, että ne voisivat syttyä. Yksi selitys myös on niin sanottu ”kynttiläsydänefekti, jossa ruumiin rasva toimii polttoaineen tapaan ja vaatteet ”sydämenä”. Kun iho palaa puhki, niin sula rasva valuu ulos  ja pitää liekkiä yllä joka mahdollistaa ruumiin täydellisen palamisen.

Katso itsesytyntätapauksen kuva tästä (huom ei heikkohermoisille!).

Dokumentti aiheesta:

Katso dokumentin muut osat tästä: Osa 2, 3, 4, 5.

Artikkelin kirjoitti Antti ja sillä osallistuttiin Paranormaali Blogin artikkelikilpailuun.

Lähde: wikipedia.org

Haluatko sinäkin ottaa osaa artikkelikilpailuun? Lue lisää tästä.

Mainokset




Flatwoodsin hirviö

19 01 2009

Kerrotaan, että iltapäivänä 12. syyskuuta 1952 Flatwoodissa Länsi-Virginian osavaltiossa Yhdysvalloissa kaksi henkilöä, sheriffi Robert Carr ja varasheriffi Burnell Long oltiin kutsuttu tutkimaan palavaa esinettä, jonka oltiin nähty putoavan taivaasta Elk Riverin lähellä.

Kun hämärä oli koittannut, jalkapalloa pelaavat neljä poikaa olivat nähneet jonkin laskeutuvan Bailey Fisherin talon lähistöllä olevalle kukkulalle. Pojat lähtivät katsomaan tätä outoa asiaa. Seuraan liittyivät Kathleen Mayn kaksi poikaa.

Päästeessään paikan päälle olivat pojat nähneet noin kolmen metrin halkaisijaltaan olevan esineen, joka hohti ja sihisi. Pojat olivat nähneet tämän esineen vieressä leijuvan olennon, jonka kasvot olivat kirkkaan punaiset, pää oli pataässän muotoinen. Olennolla oli kirkkaanvihreät vaatteet, jotka olivat roikkuneet laskoksilla vyötäröllä. Olento vaikutti tulevan lapsia lähemmäksi hyppäyksittäin. He juoksivat äkkiä kukkulalta alas Mayn kotiin ja soittivat sieltä seriffin toimistoon. Asia tutkittiin ja pääteltiin, että lapset olivat nähneet meteorin ja jonkin eläimen, jonka silmät olivat pelästyttäneet lapsiparat.

Hirviöstä on kerrottu paljon sanomalehdissä ja siitä on kirjotettu kirjoja. Kirjoissa julkaissut piirrokset ovat yksiä tunnetuimpia ja pelottavimpia kuvauksia avaruusolennoista.

Vaikkakin se kuuluukin ufologian tunnetuimpiin tapauksiin, ei ole vuosikymmeniinkään siitä ole tapahtunut yhtään edistystä. Yhdysvaltalainen Frank Feschino Jr. innostui aiheesta ja kirjoitti kirjan vuonna 2004 nimeltä ”The Braxton County Monster: The Cover-Up of the Flatwoods Monster Revealed”, jossa hän väittää kertovansa totuuden tapahtuneesta. Feschino arveli myös, että toteemipaaluissa, jotka ovat Itä-Timorissa, on ”kuvattu” tämä sama olento, jonka lapset ja May olivat nähneet.

Artikkelin kirjoitti Katti ja sillä osallistuttiin Paranormaali Blogin artikkelikilpailuun.

Lähteet: wikipedia.org





Paholaisen Meri

11 01 2009

Paholaisen meri sijaitsee Japanin kaakkoispuolella olevalla merialueella, 20-35 pohjoista leveyttä, ja 130 itäistä pituutta.

Paholaisen merta voi verrata Bermudan kolmioon, koska Paholaisen merellä on kadonnut normaalia useammin lentokoneita ja laivoja. Paholaisen meri on tullut kalastajien keksimästä nimestä. Virallisessa merikartassa sitä nimeä ei käytetä.

Paholaisen meri tunnetaan myös nimillä ”Aaveiden meri” ja ”Lohikäärmeen kolmio”. Kolmio rajoittuu Bonin-saariin lännessä, Marcus-saariin idässä ja Maariaaneihin etelässä. Siellä sanotaan kadonneet useita laivoja ja lentokoneita. Lentokoneissa on seonneet kompassit ja sähkölaitteisiin on tullut häriöitä tällä alueella. Myös outoja kuoppia ja mäkiä on havaittu meren pinnassa. Kaikkein ihmeellisin havainto on ehkä Valkoinen vesi. Myös Bermudan kolmiossa on havaittu valkoista vettä. Katoamisia sattuu eniten Iwo Jiman ja Marcus-saarien välillä.

Viranomaiset ovat julistaneet Paholaisen meren vaara-alueeksi. Kalastajat ovat kammonneet Paholaisen merta uskoen, että siellä asuu paholaisia, hirviöitä ja henkiolentoja, jotka sieppaavat varomattomien laivoja ja lentokoneita. Olosuhteet muistuttavat Bermudan-kolmiota.

Artikkelin kirjoitti Cafi ja sillä osallistuttiin Paranormaali Blogin artikkelikilpailuun.

Lähteet:
http://wikipedia.org/wiki/Paholaisen_meri

http://juplin.net/myytit/oudot_voimat/bermudan_kolmio.php