Joulukalenteri 2008 – Luukku 14

14 12 2008

Luukku 14

Tässä luukun neljätoista kokemukset:

Loen kirjoitti:

Meillä on kissa, jonka saimme äitini ystävältä n. vuosi sitten. Olimme äitini ystävän luona käymässä viikon ajan, kun kissamme oli vasta alle kuukauden vanha. Yhtenä yönä en saanut kunnolla nukuttua ja kello oli jo varmaankin 1 yöllä. Sohvalta, jolla nukuin, näki aivan selvästi eteiseen, josta pääsi vessaan. Vessan ovi oli aina auki, että kissamme emo pääsisi myös yöllä tarpeilleen. Sinä yönä, kun en saanut nukuttua, näin tumman kissa hahmon menevän vessaan ja menin katsomaan, oliko se emo, mutta vessassa ei ollut mitään tai ketään ja kävin vielä kissojen nukkumapaikalla ja siellähän se emo tyytyväisenä möllötti. Säivähdin hieman, mutta menin vielä nukkumaan. Jonkin ajan kuluttua, ehkä 15 minuutin päästä, näin sen uudestaan. Tällä kertaa menin ensin katsomaan nukkumapaikalta, mutta emo ei ollut siellä, joten kävin vessassa katsomassa ja siellä se sitten oli. Seuraavana päivänä kerroin äidille asiasta ja hän kertoi, että tällä hänen ystävällään, jonka luona olimme käymässä, oli ennenkin ollut kissa, mutta se kuoli. Uskon, että aiempi kissa oli se aiempi, joka oli jo kuollut, sillä tuskin kissa käy tarpeillaan 15 minuutin välein, eikä emo olisi voinut luiskahtaa niin nopeasti takaisin nukkumaan, ettenkö olisi huomannut.

Erään ystäväni luona kuulen aina alakerrasta outoja ääniä ja myös ystäväni kuulee ne. Me olemme ainoat jotka kuulevat ne. Äänet ovat yleenkä paukauksia yms. Kerran, kun olimme alakerran huoneessa ja ystäväni isä oli toissä ja äiti ulkona hoitamassa pihaa. Yhtäkkiä joku koputti huoneen oveen 3 kertaa ja olimme ystäväni kanssa ihan paniikissa. Kun viimein uskalsimme avata oven, ei siellä ollut ketään. Ystäväni äiti ei uskonut meitä eikä ollut nähnyt ketään ulkona. Talo on vanha ja yläkerta on rakennettu paljon myöhemmin. Ääniä kuuluu yhä silloin tällöin.

Minulle tapahtuu muutakin hyvin outoa, mm. näen näkemiäni asioita myöhemmin uudestaan kuten esim. koiramme joka on aina kesäisin ulkona narussa. Joskus saatan nähdä sen siinä salla paikalla sillointällöin, mutta se katoaa aina kun käännän katsettani. Koira ei ole kuollut, tuossa se nytkin nukkuu vieressäni.

Olokali kirjoitti:

Tämä tapahtui viime syksynä vanhassa kaksikerroksisessa isossa rakennuksessa, jossa bändimme treeni-tilat sijaitsevat. Bändin kanssa sovimme treenit eräälle päivälle. Menin muita aikasemmin treenikämpälle syömään grilliruokaa. Hetken aikaa syötyäni alakerrasta alkoi kuulua askelia, jotka tulivat portaat ylös, käytävän päähän ja kolme porrasta alaspäin aivan viereeni treenitilamme oven ulkopuolelle. Luulin sen olevan basistimme, ja mölisin jotain siihen suuntaan, että tiesin hänen olevan siellä. Vastausta ei kuulunut, avasin oven ja kappas: ei ristin sielua koko rakennuksessa. En vieläkään ajatellut siitä mitään sen kummempaa, vaan luulin hänen piiloutuneen johonkin ovelaan paikkaan. Otin puhelimen käteeni ja soitin, basisti vastasi kotona kännekkään. Menin pihalle tupakalle ja hetken kuluttua muut bändin jäsenet kaarsivat autoilla paikalle. Kerroin tästä myös eräälle paikalliselle nuorisotyöntekijälle, joka vastasi: ”tiedätkö sää kuinka monta venäläistä sotilasta tänne on toisen maailman sodan aikana kuollu!?!!”. Eipä enään paljoa tee mieli yksin sinne iltasin mennä.

Tyttö17-v kirjoitti:

Isäni oli Saksassa työmatkalla ja olin äitini kanssa kaksin kotona. Olin tuolloin jotain 6 tai 7-vuotias. Nukuin sinä yönä äitini vieressä. Äitini heräsi yöllä kahden aikaan vahvaan kädenpuristukseen ja sytytti valot, puristus tuntui vieläkin. Äitini luuli, että isä oli tullut työmatkalta, mutta ketään ei näkynyt. Ihmeteltyään sitä vähän aikaa hän kuitenkin alkoi uudestaan nukkumaan. Seuraavana päivänä meille soitettiin, että mummini oli kuollut sinä yönä ja sairaalasta sanottiin, että mummi oli kuollut kolmelta, mutta äitini oli varma että kahdelta. Äitini oli hyvin tärkeä mummilleni ja hänellä oli aina vahva kädenpuristus. Luulen, että mummini oli tullut hyvästelemään äitini.

Pelkääjän paikalla kirjoitti:

No äitini on aina ollut todella urhea, eikä pelkää mitään turhaa. Kun äitini oli nuori, he asuivat talossa jossa kuulemma kummitteli. Keskellä korpea vielä. Mutta ei siihen aikaan ihmiset mitään turhia pelänneet. No ensimmäinen muisto minkä äiti muistaa kummitelusta on se kun äitini ja hänen sisko menivät saunaan. Sauna oli erillinen rakennus talosta. Äiti ja hänen siskonsa alkoivat peseytymään kun näkivät ikkunassa hahmon joka tuijotti heitä. Kumpikin tietenkin alkoivat huutamaan ja edesmennyt ukkini juoksi rakennukseen rauhoittamaan tyttöjä. Ukki tarkisti koko pihan, kunnes näki sen samaisen ikkunan alla jalanjäljet. Yhdet kappaleet vain, suunnattuna ikkunaan.

Kun äitini sitten täytti 16, hän muutti kotoa Tukholmaan. Ukki sanoi kuulleensa kaksi viikkoa ullakolta vauvan ääniä. Kunnes äänet loppuivat moneksi kuukaudeksi. Kunnes äänet taas palasivat, samalla palasi äitini, joka oli raskaana ja muutti takaisin kotiinsa.

No ukkini sitten kuoli. En tiedä vuosilukua mutta siitä on aikaa. Mummoni asui vielä samassa talossa, ja myös äitini sisko (sama joka oli saunassa silloin.) He kertovat että ukki tuli aina käymään illalla kun mummo oli vielä hereillä. Esim mummon ei ikinä tarvinnut laittaa tuoleja pöydän päälle koska ukki oli tehnyt sen hänen puolestaan.🙂

Kun mummoni oli pakko muuttaa pienenpään taloon ja sellaiseen missä ei tarvitse tehdä kotitöitä niin paljon, niin päätti hän myydä talon. Talo meni heti kaupaksi, kaunis vanha puutalo, kukapa ei sitä haluaisi. No meni kaksi viikkoa, kun mummo saa vihaisen puhelinsoiton. Ja ostaja sanoi ”Miksi möitte meille talon jossa asuu jo joku?” Mummoni kertoi että se on vain ukkini (eli hänen miehensä) ja että kyllä se siitä menee. Ei mennyt, ja talo laitettiin uudestaan myyntiin. Talo ostettiin aina pariksi viikoksi, kunnes taas talosta tuli valituksia. Se oli pakko purkaa, eikä sitä tonttia ole vielä tänäkään päivänä kukaan ostanut.

No vielä tuli tämä yksi mieleen, joka on siis oma kokemukseni. Olin noin 10-12 vuotias ja olimme ystävieni kanssa huoneessani. Muistan kun minulla oli uudet stereot seinää vasten, ja seinä oli siis toisella puolella missä ovi. Oli syysilta ja kuuntelimme musiikkia (radio suomipoppia, sen muistan :D) ja kun tytöt olivat lähdössä, niin lähdin saatamaan heitä oville. Mutta kun olimme minun huoneeni oven aukaisseen, musiikki pamahti kauheaan ääneen ja näimme kuinka volymi nousi. Numerot nousivat ja peitin korvani ja huusin toisen ystäväni nimeä koska luulin että hän tahallaan oli pistänyt sen. Ystäväni seisoivat aivan takanani katsoen minua ja kääntäen katseensa steroihin. Pistin stereot kiinni. Kaukosäädintä niihin ei ollut vielä edes laitettu, ei ollut edes paristoja sisällä. Muistan elävästi että biisi oli Hectorin lumi teki enkelin eteiseen. Kun kerroin äidilleni tästä, hän vain muistutti että on mummoni syntymäpäivä.

alfa7omega kirjoitti:

14.10.1999. Olin Vihdissä, Taivaskalliontiellä, jossa yövyin vanhassa citikassa. Tarkoituksena oli aamulla alkaa rakentamaan matkailuautoa. Kävin nukkumaan takapenkille makuupusin sisään. Heräsin puolen-yön aikoihin voimakkaaseen hurinaan, ja aloin katselemaan mistä moinen ääni tuli. Näin tuulilasista ulos ja huomasin jokin valtavan pyöreän latautasmaisen aluksen kohoavan puidenlatvojen yläpuolella kohti autoani. Hurina voimistui mitä lähemmäksi alus tuli. Autoni ovien lasit alkoivat helistä huonojen tiivisteiden johdosta ja kohta koko auto tärisi kuin sitä olisi ravisteltu voimakkaasti. Olin aivan pakokauhussa. Alus lipui auton yläpuolelle ja samassa sen valo alkoi hohtaa autoni yllä, niin että en nähnyt ulos enää mitään, koska kaikki lasit olivat aivan huurussa. Näin vain pelkää usvaa tai sumua autoni ulkopuolella. Olin niin järkyttynyt, että vedin makuupussin pääni yli ja rukoilin, että Jeesus Kristus suojelisi minua. Sitten menetin tajuni. Heräsin aamulla autoni takapenkiltä makuupussista ja luulin sen olleen unta. Päätin kuitenkin kokeilla auton ovien sivulaseja. Lasit olivat irti ja tärinä saisi ne helisemään. Pakkasin kamani ja lähdin pois sieltä, enkä ole sen koomin siellä juuri käynyt. Jos voi pakokauhu viedä tajun, niin nyt sen olen itse kokenut.

_________________________________________________________________________

Onko sinulle, perheenjäsenellesi tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Jos haluat tapauksesi tutkittavaksi, niin kerro siitä viestissäsi, jolloin ohjaan samalla viestisi tutkijalle. Viesti näkyy blogissa vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.

Lomake:

Huom! Yllä oleva lomake on vain kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.


Toiminnot

Information

11 responses

14 12 2008
jake

kiinostavia

14 12 2008
HK

Huh! Aika karsee kokemus varmaan toi viimenen! Mutta jotenkin tuo vain kuulostaa, että olisi itse keksitty😛

Anteeksi käytin aluksi väärää lomaketta

14 12 2008
kerz

pelkääjän paikalla :n kokemus loistava, ja yks niistä joka kuullostaa edes aidolta.

14 12 2008
TeeWu

Ehkäpä ainoa tarina johon pystyin luottaa oli ”Pelkääjän paikalla” henkilön kokemus. Kyllä nuo muutkin muo vähän uskotti, mutta ei niin paljoa.

-TeeWu

14 12 2008
amntz

Loan:nin tarinassa luki että niille oli otettu 1kk vanha kissa, mutta kissanpennun luovutusaikahan on 3 kk.

14 12 2008
Loen

Ei me oltu sitä vielä otettu, vaan kissamme oli 1kk kun tuo tapahtui -.-;

14 12 2008
mii_-

kiinostavia tarinoita,mut toi vimeinen meni kyl VÄHÄN YLI

14 12 2008
ahet

Aina näit että käy jotai outoo ja sit selvii et joku sukulainen tai joku on kuollu ja tullu hyvästelee..

16 12 2008
Gamma

Viimeisen tapauksen ilmoittajan kannattaa raportoida kokemuksestaan ufotutkijoille. Tapauksen uskottavuutta on erittäin vaikea arvioida yksityiskohtien puutteen ja anonymiteetin vuoksi. On myös mahdollista, että olet nähnyt vain unta kuten itsekin arvelet. Tämänktaltaisia tapauksia toki tunnetaan muualtakin maailmalta.

23 12 2008
icu

Tämä tapauhtui viime kesänä, kun vanhempani, eikä veljeni olleet kotona. Kello oli n. 3-4 yöllä ja menin nukkumaan, kuulosti että rappusissa olisi kävellyt joku tai jokin. Vähän aikaa makoiltuani kuulosti siltä, että veljeni huoneessa olisi seissyt joku ja vaihdellut asentoa, tästä vähän ajan päästä kuulosti, että joku olisi mennyt makaamaan vlejeni sängylle. Sitten oli pakko kurkata tuosta oviaukon kulmasta (kai ihan uteliaisuuden vuoksei), huoneessa ei näkynyt ketään, joten laitoin valot päälle ja huomasin ikkunan olevan auki ja ajattelin, että ne äänet tulivat siitä. Sitten menin alakertaan tarkistamaan onko ovi lukuossa, oli se ja menin takaisin ylös ja huomasin veljeni sängyllä sellaiset jäljet, että siinä olisi maannut joku.

23 12 2008
icu

Jaa, eise sitten ollutkaan etusivun lopussa. -.-




%d bloggers like this: