Joulukalenteri 2008 – Luukku 12

12 12 2008

Luukku 12

Tässä kahdennentoista luukun kokemukset.

J47 kirjoitti:

Noin 3-4 vuotta sitten leikin metsässä ja rakentelin majoja. Menin vakiomajalle yksin vuolaamaan puun oksista ”aseita”. Siellä sitten hiljaa puukko kädessä keppiä veistelin. Vähän ajan päästä suolta alkoi kuulua kuiskausta muutamalla sanalla ”Lopeta.” ja jotain muuta mitä en muista. Olen kuullut sieltä kuiskintaa kahtena eri päivänä. Oli sen verran valoisaa ja harvassa niin ohuita puita, ettei niihin olisi voinut pienikään ihminen piiloutua. Jäin vain tuijottamaan sinne muutamaksi minuutiksi, jonka jälkeen lähdin kotiin.

Annika kirjoitti:

Olin ystävälläni Mellalla yötä ja hänen äitinsä lähti juhliin. Jäimme kotiin kahdestaan. Klo 23.00 aikaan menimme syömään keittiöön ja jätin puhelimeni sohvalle. Sohvalle palattuamme huomasin kännykkäni kadonneen. Etsimme kännykkääni pitkään, kunnes Mella päätti soittaa siihen.
Puhelimeen ei saatu yhteyttä ja se hälyytti vain varattua. Ihmettelimme, että miten puhelin voi noin vaan hävitä ja sitten yhtäkkiä hälyyttää varattua kun siihen soittaa. Unohdimme kokojutun kunnes taas rupesimme etsimään ihan jokapaikasta. Vieläkin puhelin tuuttasi varattua, kun siihen yrittii soittaa. Aloimme jo olla peloissamme. Katsoimme vain telkkaria ja makasimme sohvalla. Yhdessä vaiheessa siltin kädelläni mattoa ja huomasin yhtäkkiä puhelimen kädessäni. Katsoimme Mellan kanssa pelosta kankeana puhelintani kädessäni. Siinä näkyi Mellan numero ja se oli soittamassa. Siis eihän kännykkä voi yhtäkkiä hävitä sohvalta ? Etsittiin sohvan alta, tyynyjen alta ja kaikki kohdat, mutta kännykkää ei näkynyt missään. Sitten yhtäkkiä se on vaan kädessäni? Tapahtumasta on nyt kulunut puoli vuotta ja aina välillä tapahtuma palautuu mieleen, eikä me ymmärretä vieläkään miten se oli mahdollista.

Angelo kirjoitti:

Tämä tapahtuma jonka kerron tapahtui noin 4 vuotta sitten Turun linnassa. Kun pääsimme linnaan lähdimme oppaan kanssa kierämään linnan eri paikkoja. Sitten opas johdatti osan porukasta linnan ala-osiin, jossa sijaitsi paikka missä vankeja ja hulluja oli pidetty, ns. tyrmä tai jonkinlainen hullujen huone. Kun pääsimme kaltereiden taakse siihen vanhaan haisevaan selliin, opas alkoi kertoa, että täällä oli ollut hullu vanki joka oli tappanut vartian ja sellitoverinsa. Minulle tuli kylmiä väreitä ja tunsin oloni jotenki masentuneeksi ja ahdistuneeksi, kun näin vankien kuvat. Ne olivat vielä oikein synkät taulut. Huonekkin oli ahdas, ankea ja todella synkkä ja siellä oleva outo haju oli jotain todella outoa.
Sitten se tapahtui… Yhtäkkiä tunsin, että joku tai jokin yritti mennä korvani kautta kehoni sisään, kuin jokin paha henki tai jotain. Kun se jokin yritti mennä korvani kautta sisään, korvassani kuului naurua ja sellaista tuskan kuuloista ääntä. Siis sitä ääntä on vaikea kuvitella. Se oli jotain todella outoa. Ääni oli niin voimakas ja kuulosti ihan joltain demonin ääneltä. Kun kuulin tämän kammottavan äänen rupesin heti kaivamaan korvaani ja olin todellakin pienessä shokissa. Jokin paha henki yritti päästä sisääni tai pääsi sisääni vanhassa Turun linnassa, mutta kellekkään en kertonut tästä eikä kukaan huoneessa olleista ihmisistä huomannut tätä. Se on mietittyttänyt, että mikähän se oli. Tässä lähiaikoina aijon vielä käydä Turun linnassa ja samassa vankityrmässä, missä tämä outo ”henki” meni korvaani.

Martsa kirjoitti:

Ollessani noin kymmenvuotias vietin koulupäivien jälkeen iltapäivät yksin kotona, koska molemmat vanhempani olivat töissä. Eräänä päivänä istuin olohuoneen sohvalla katsomassa televisiota. Sohva oli sijoitettu niin, että olin aivan keittiön oven edessä selkä keittiöön päin. Yhtäkkiä tunsin jonkun laskevan käden olkapäälleni. Arvelin sen olevan äitini, mutta kun vilkaisin taakseni, siellä ei ollut ketään. Lämpö kuitenkin tuntui olkapäälläni vielä parin sekunnin ajan. En kuitenkaan pelästynyt, koska kokemus ei tuntunut pelottavalta. Jatkoin television katselua. Äitini tultua kotiin kerroin hänelle mitä oli tapahtunut. Hän ei tuntunut ottavan minua vakavasti, vaan kuittasi asian sanomalla, että kyseessä oli varmaan minun suojelusenkelini. Nyt aikuisemmalla iällä en enää usko, että asialla oli enkeli. Olen kuitenkin edelleen vakuuttunut siitä, että jokin oikeasti kosketti minua. Kokemus oli niin todentuntuinen, että muistan sen edelleen. Ehkä se oli se kotikummitus, jota isälläni oli tapana syyttää, jos jotakin katosi.

Phoebe kirjoitti:

Olin illalla (melko aikaisin) menossa nukkumaan. Menin sänkyyni, ja käännyin kyljelleni, selkä huonetta päin. Olin aivan rauhassa, kunnes tunsin kuinka kylmä käsi hiveli selkääni. Pelästyin ja nousin ylös. Outoa tässä oli se, että en kerinnyt edes silmääni ummistaa, tai olla edes kovin väsynyt.

Toisella kerralla olin myös illalla huoneessani. Istuin sängylläni ja rukoilin hiljaa perheelleni voimia (meillä sattuu olemaan kotona todella huonosti asiat). Samalla rukoilin itselleni voimia jaksaa. Kun rukouksen jälkeen menin sängylle makaamaan, näin kuinka tumma hahmo kulki savun lailla kohti kattoa ja vilkutti minulle kuin hyvästiksi. Tuo kokemus oli niin pelottava ja aito, että nykyäänkin minulle saattaa tulla paniikki huoneessani.


Toiminnot

Information

10 responses

12 12 2008
Korn

Toisesta kokemuksesta tuli mieleen kun itse etsin silmälasejani jokapaikasta eikä mistään löytynyt. Sitten tajusin että ne olivat olleet kokoajan kädessäni…:P Mikä lie aivopieru iskenyt sillä hetkellä.

12 12 2008
Asd

Angelo’n kokemus vaikuttaa jännältä; Ihmiset voivat olla demonin vallassa (?) Haamut voivat olla demoneja (?) Ja sitten näin tämän vangin ” demoni ” / ” henki ” olisi yrittänyt tunkeutua hänen sisälleen… Jaa’a..

12 12 2008
Asd

Taikka sitten entisajan milloin tämä on sattunutkaan tapahtumaan äänet ns. ” kummittelevat ” siellä, taikka kaikuvat🙂 ja voihan tämä olla tosin feikki.

12 12 2008
zAHARA

muistan joskus ku koulusta pääsin, niin etin 15min käytävältä lippistä, kunnes huomasin että se on päässäni

12 12 2008
UFO

Itse olen käynyt turun linnassa ja kerranut historiaa… eikä sielä puhuttu mistää että joku vanki olisi tappannut vartijan

12 12 2008
Ada

miks käytte täällä sivulla jos ette usko noihin juttuihin??

13 12 2008
Heiffffi

miks käytte täällä sivulla jos ette usko noihin juttuihin?? <- niipä!

13 12 2008
Asd

Saahan täällä ihan mielenkiinnosta käydä?😛

13 12 2008
Synti

Terve skeptisyys on vain hyvästä. Luen näitä mielenkiinnostan ei kaikkea kannata uskoa mitä lukee. Eipä sitä tietenkään koskaan tiedä, mutta näissä huijaaminen on vain niin äärimmäisen helppoa.

16 12 2008
Gamma

Yleensä kannattaa pidättäytyä muodostamasta mielipidettä suuntaan tai toiseen ilman todisteita. Tällainen epäuskoinen asennoituminen on ok, mutta kova epäileväisyys kuitenkin viittaa siihen mahdollisuuteen, että henkilö asennoituu kerrottuun automaattisesti huuhaana – esimerkiksi valehteluna, huijauksena tai harhoina.




%d bloggers like this: