Paranormaalit Kokemukset Lokakuu 2008

21 10 2008

Onhan tässä ollutkin jo aika pitkä tauko viimekerrasta, kun olemme julkaisseet yliluonnollisia/paranormaaleja kokemuksia. Tässä niitä nyt sitten taas tulee. Tarkoituksena olisi myös lähipäivinä julkaista lisää kokemuksia.

Anonyymi kiroitti:

Tämä tapahtui n. 2-3kk sitten. Olemme asuneet tässä talossa 7-8v ja ennen taloja tässä oli vain metsää.

Olimme isoveljen kanssa yksin kotona. Illalla sammutin tietokoneen ja menin nukkumaan. Kuulin outoja ääniä keittiöstä/alakerrasta ja sitten kuulin ääniä, ihan kuin joku olisi kävellut rappusia ylös. Ääniä kuului noin kymmenen minuutin ajan. Kymmenen minuutin päästä kuulin, että joku oli ihan rappusien yläpäässä. Kuulin sitten ääniä, että joku olisi kävellyt yläkerrassa ja olin ihan sanaton, en ehkä peloissani, mutta hämmästynyt. En aukassut ovea, koska ajattelin, että mielikuvitus vaan laukkaa ja yritin saada unta. Seuraavaksi kuulin kunnolla, että ihan kuin joku olisi ruvennut ravistelemaan meidän pyykkitelinettä. Pelästyin hieman ja sitten jokin aukaisi vessan oven. Huomasin harmaan valon oveni alareunassa, koska se valo paistoi niin kirkkaasti. Myöhemmin myös näin, että oveni kahva oli aukemaisllaan. Pelästyin ja laitoin valot päälle.

Kännykällä laitoin veistiä isoveljelle, joka oli nukkumassa, että oliko se käymässä yläkerrassa. Hän sanoi ettei ollut.

iGnotuS kirjoitti:

Olin ala-aste ikäinen, kun seuraava tapahtui minulle. Mummoni nimeltä Siiri, jota nimitin tuttavallisesti Siiri mummoksi oli kuollut noin pari vuotta ennen tapahtuneen päivää, jolloin tulin kotiin yksin koulusta, ja aloin tekemään läksyjä sängyllä, jonka vieressä oli silloin vielä käytössä ollut lankapuhelin.

Olin siis kotona yksin, jolloin puhelin alkoi soida. Vastasin puhelimeen kertoen etunimeni ja sukunimeni, jonka jälkeen linjan toisessa päässä vastattiin tuttavallisella vanhan naisen äänellä: ”Siiri mummo täällä, onko äitisi kotona?” – Ihmettelin jo tässä vaiheessa, että miksi hän kutsuu itseään Siiri mummoksi, eihän hän ollut enää hengissä.

Kerroin kuitenkin mummolle, että äiti ei ole kotona, ja etten saa häntä juuri silloin puhelimeen. Siiri kuitenkin jatkoi puhelua kysymällä minulta, että mitä minulle kuuluu, ja vastasin asianmukaisesti. Juttelimme vielä hetken, mutta mummolla oli ilmeisesti kiire, ja hän lupasi soittaa myöhemmin uudelleen.

En ihmetellyt tapahtunutta, koska en ollut varma oliko kyseessä joku vanhempieni tutuista, kun en niistä aina pysynyt luvussa. Mainitsin kuitenkin samana iltana äidilleni asiasta, ja hän meni ymmälleen. ”Kuka ihmeen Siiri mummo?” -oli ainut vastaus. Kun koitin inttää hänelle, että se oli Siiri, hän ei uskonut minua. Ymmärsin vasta silloin, että kyseessä on ollut yksi ja sama mummo, joka kuoli kolme vuotta sitten.

Anna kirjoitti:

Olin ala-asteen ekaluokkalaisina pimeänä talviaamuna ystäväni kanssa koulun pihassa odottelemassa koulupäivän alkua. Koulumme sijaitsi pellon keskellä, ja koulun pihaan johtavan kapean tien lisäksi pellon läpi kulki toinenkin päällystämätön tie noin 40m päässä koulun pihan rajaavasta aidasta, johon nojailimme. Tuo tie näkyi meihin päin suoraan poikittaisena. Tien vieressä, sen keskivaiheilla mutta silti vielä koulun kohdalla, kasvoi yksi ainoa puu, keskikokoinen mänty. Se oli ainoa puu koko pellolla.

No, nojailtiin siinä siihen aitaan ja katselimme pellolle. Puu oli suoraan edessämme, ja muistan, kun yhtäkkiä ystäväni ojensi kätensä ja osoitti puuta 40 metrin päähän. Pimeässä, jossa juuri ja juuri erotti puun ja tien, ystäväni oli huomannut juuri puun vieressä ihmiset muotoista sumua. Ja totta, minäkin huomasin sen. Ystäväni ja minä olimme aivan varmoja että se oli enkeli. Koko loppupäivä meni muistaakseni täysin keskittymättä, vakavana ja hiljaisena.

Hahmo on vieläkin syvänä pinttyneenä aivoihini, siinä erottuu selvästi kädet ja pää, mutta ei jalkoja, ihan kuin sillä olisi pitkä mekko päällä.

Portaat, ovi ja naapuri kirjoitti:

Minulle on käynyt tietynlaisia ääni ilmiöitä ja välillä tuntuu yöllä, sekä monesti iltaisin, että joku tarkkailee ja tulee ”kylmä” tunne. Naapurin pappa on kuollut jokin aikaa sitten. Silloin kun hän kuoli herättiin isoveljen kanssa monesti siihen, kun joku olisi väännellyt ulko-oven kahvaa. Sitä kesti monia viikkoja tasasin välein, kunnes minulla keitti yli. En voinut nukkua enää ilman, että yöpöydällä olisi jokin puolustautumisase. Yksi ilta pimahdin, kuulin kokoyön ääntä ja herätin isoveljeni. Ottimme kummatki puukot ja menimme ulko-ovelle, mistä ääni kuului. Kun pääsimme ovelle kahva heilui muutaman kerran ja kun aukasimme oven ketään ei ollut siellä. Minua alkoi ärsyttämään ja menin keskellä yötä ulos ja huusin hermoissani, että ”KUKA OOTKAAN JÄTÄ MEIDÄT RAUHAA!!”. Sen jälkeen ei ovelta ole kuulunut mitään, mutta nykyään portaat narisevat ärsyttävästi. Naapurin mummo on tullut myös ovelle yöllä ja kertonut ettei saa unta kun hänen kuollut miehensä kummittelee.

Keke kirjoitti:

Laitoin lapsenlapsen sähkörataa kuntoon, kun vieressä ollut sininen pikkuauto lähti liikkeelle, kulki noin 30 cm matkan ja pysähtyi. En osannut tehdä vähään aikaan mitään. Otin auton ja tarkastin, että millä jousella se kulkee eteenpäin. Ei siinä ollut mitään voimanlähdettä! Olen täysin sielun ja ruumiin voimissa oleva normaali mies. Joskus nämäkin varmasti selviävät, kun tieto lisääntyy.

Tpo kirjoitti:

Olin käymässä muutama vuosi sitten nukkumaan ja mietin sängyssä maaten asiota, kuten aina ennen nukahtamista. Tuijottelin kattoa, kunnes kuulin ääntä lattialta. Ajattelin sen olevan koiramme, joka silloin tuli usein sängyn alle/edustalle nukkumaan. No ihmettelin hieman, koska en nähnyt tai kuullut sen tuloa. Katsoin sitten lattialle ja hämmästykseni näin lattialla noin 2-vuotiaan lapsen. Se näytti kuin nukkuvan. Lapsi oli lyhyt hiuksinen ja ilmeisesti poika. Säikähdin hieman ja ajattelin näkeväni harhoja. Hieroin silmiäni ja kun katsoin uudestaan oli lapsi edelleen lattialla. Pian tämän jälkeen lapsi avasi silmänsä ja alkoi valumaan lattiaa pitkin sängyn alle. Tuijotin lipuvaa lasta aivan hämmentyneenä ja kun sen pää oli omani kohdalla alkoi sen pää jollain tapaa häviämään samalla, kun se jatkoi lipumista. Katsekontaktin jälkeen tajusin, että nyt ei kaikki ole normaalisti ja iski suunnaton paniikki.

Menin peiton alle kokoamaan ajatuksia ja hikoilin kuin sika. En uskaltanu millään katsoa peiton alta pois. Sitten yllättäen kuului sellainen ääni, mikä lähtee kun esimerkiksi laitat kaiuttimet päälle ym. Säpsähdin ja olin todella peloissani, eikä sitä auttanut se että tuon äänen jälkeen alkoi eräänlainen helinä. Helinä kierti alakertamme ja pystyi kuulemaan kuinka se kierti keittiöön ja olohuoneeseen palaten huoneeseeni. Sen jälkeen kuului sama kaiuitinääni ja heliniä loppui. Sen jälkeen ei kuulunut enää mitään, mutta yö meni valvoessa peiton alla. Edelleen varon jotenkin lattialle katsomista.

Tuo tapahtui vain kerran, mutta seuraavalla viikolla eräänä yönä naapurista kuului yöllä pianonsoittoa. He olivat muuttamassa pois ja ajattelin että joku on jäänyt vanhaan asuntoon yöksi ja soittelee sitten vielä yöllä. No selvisi, ettei siellä ketään kotona ollut ja ainut tavara mikä oli sinne jätetty oli juuri tuo piano, jonka he hakivat sitten seuraavana päivänä. Kerkesin asua tuossa talossa reilut kymmenen vuotta ilman mitään outoja kokemuksia. Muutimme pois asunnosta muutamia kuukausia myöhemmin.

_________________________________________________________________________

Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Jos haluat tapauksesi tutkittavaksi, niin kerro siitä viestissäsi, jolloin ohjaan samalla viestisi tutkijalle. Viesti näkyy blogissa vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.

Lomake:

Huom! Yllä oleva lomake on vain kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.


Toiminnot

Information

20 responses

21 10 2008
gh0stb0y

Erittäin harvoin! Olinkin odotellut jo jonkun aikaa kokemuksia…

21 10 2008
gh0stb0y

Ja yleensä jos rapuista kuuluu kävelyä sielä luultavasti on joku… Vauva kokemus oli hieman kummastuttava😀 Gnotusin tarina oli pelottava… 8| Jos kuollut mummoni soittaisi takaisin tulisi varmaan jotain kummallista housuihin… 8|

22 10 2008
gg

Vikassa ainakin aivan selviä unen merkkejä. Muunmuuassa kuvaamasi ääni kuuluu usein nukahtamispistessä (itselläkin lähes jokailtainen juttu).

22 10 2008
BlackDeath

Portaat, ovi ja naapuri :n juttua lukiessa alkoi hymyilyttämään.
Te päästitte sen sisälle ja nyt se kulkee rapuissa. Mikäköhän lie jäänyt miehen mieleen, jos ei kerran ole ylittänyt rajaa.

Kyselyyn: saisi useammin julkaista näitä kokemuksia. Ainakin olen saanut sen käsityksen, että näitä riittää.

22 10 2008
22 10 2008
XD Mixeri

Hmm.. Toi vauva-juttu oli outo. Enempi vaan noita juttuja, ni saa aina lueskella kun ei o muutakaan tekemistä😉

22 10 2008
Totuus

En väitä että noi kaikki olis keksittyjä. Mut kyl uskon että tonne aika moni alkaa tarinoimaankin kaikkea. Kiva on lukea mut helppo on tonnekkin tarina keksiä. Ihan sopivasti on noita täällä tai siis lisätään sopivasti.

22 10 2008
A-E

Ihan mielenkiintoisia. Haluasin tietää enenmän tosta yksinäisestä puusta pellolla, jossa oli näkynnyt hahmo🙂

Monellakin on vilkkasmielikuvitus ala-asteella. Että se ehkä voi selittää osan, mutta löytyy niitäkin mitä ei voida tai ei osaa selittää.

22 10 2008
A-E

Vauvajuttu oli todella mielenkiintoinen. Näitä lisää😀

22 10 2008
.

tuossa mummo jutussa joku voinut tehdä pilaa.

22 10 2008
OMG

Miksi suuren osan ajanjaksona on juuri ala-aste ikä? Huomattavasti vilkkaampi mielikuvitus?

22 10 2008
Noirs

Vika ei ollut ihan uskottava. Muut aika normi tapauksia, paitsi se puhelu tarina. Joku tosiaan voinut tehdä pilaa, niin kuin joku jo mainitsikin.

22 10 2008
Pauli

Nuo nukkumaan mennessä tapahtuvatkaan jutut eivät mielestäni ole kovin luotettavia, koska sängyssä pimeässä maatessa, ja nukahtamishetkellä saattaa mielikuvitus hiukan temppuilla, ja sekoittaa unta ja todellisuutta keskenään…

Mutta joka tapauksessa- oli kyse sitten todesta tai mielikuvituksesta- kiinnostavaa luettavaa. Näitä lisää!🙂

22 10 2008
tuputhy

”ala-aste-ikä”: Juuri silloin, ennen noin seitsemän vuoden ikää ihmiset kokevat eniten yliluonnollisia asioita. Syyksi olen lukenut selitettävän, että silloin ollaan lähimpänä tuonpuoleista, koska syntymästä on niin vähän aikaa. Kokemusten harvenemiseen sen jälkeen on tarjottu selitystä, että vanhemmat ja kouluympäristö väheksyvät,- tai eivät ainakaan edesauta hyväksymään, näitä kokemuksia. Tietenkin myös vanhemmat ihmiset näitä kokevat, mutta lienevät niin ”kovakalloisia”, etteivät ota vastaan aivopesua näitä ilmiöitä vastaan..

22 10 2008
Zodium

Mä näin tänään oudon valoilmiön😮 harmi etten saanu kuvattua

23 10 2008
Henkonen™

Tänä vuonna outo valoilmiö on kyl ollu aurinko… niin sateista ollu

23 10 2008
Uku

Hyvin olette saaneet kerättyä kokemuksia.

23 10 2008
Wautsi!

No nyt on kyllä rankkaa tarinaa. Onkohan viimeisin jo hieman vedätystä🙂

23 10 2008
Tpo

Huoneen ovi oli auki ja eteisessä valot, joten aivan pimeää ei silloin ollut. Sänkyyn menosta ehti kulua suurin piirtein sellaiset 4-5 minuuttia kun kuulin ensimmäisen kerran rapinaa. Rapina oli hyvin samankaltaista kuin se mikä koiran tassuista/kynsistä tulee kun se ryömii jonnekkin. Nukahtaminen ei ollut mahdollista sillä aikaväli oli niin lyhyt ja muistan tarkalleen mitä kaikkea pohdiskelin.

Itse tämä lapsen hahmo oli suht kiinteän oloinen, mutta jollain tapaa outo kuitenkin. Pää oli selkein osa ja muu vartalo hieman utuisempi. Kädet erottui selvästi ja ne olivat sivuilla. Alaruumis oli suurimmaksi osaksi sängyn alla. Tilanne oli juuri niin outo kuin se kuulostaakin. Ei siihen osannut reagoida aluksi mitenkään kuin yrittämällä hieroa silmiä. Hahmo siis lopuksi vetäytyi ja haihtui ääneti pois. Pelottavin kohta näin jälkeenpäin ajatellen oli juurikin tuo katse hahmon silmiin. Vaikka katsekontakti tulikin, niin ei todellakaan tuntunut että katsoisin ketään silmiin tai joku minun.

Ja tuosta helinästä…siihen en osaa sanoa sen kummemin kuin sen mitä kuulin. Se tapahtui muutaman minuutin tuon hahmon häviämisen jälkeen. Tuolla hetkellä en myöskään nukkunut enkä sen jälkeen. Uskalsin nostaa peiton vasta kun kuulin jonkun heränneen. En muista tarkalleen kuinka monta tuntia valvoin peiton alla mutta epäilisin 6 tuntia (koska kello oli hieman yli seitsemän kun nousin sängystä pois).

Tilanne oli täysin erilainen kuin valveunet ym. unihalvauksesta puhumattakaan, joita varmasti suurin osa on nähnyt ja saanut kuten itsekkin olen. Olen rynnännyt alakertaan pelastamaan siskoani tukehtumiselta vaikka tämä ei ollut edes kotona…oli muilla tosin ihmettelemistä ;P Olen myös etsinyt tyttöystäväni pankkikorttia lattialta ja kaatanut samalla valokuvat koska olin varma että se oli tipahtanut niiden joukkoon. Saipahan silloinkin selitellä mitä meuhkaan lattialla.

Tuon lisäksi on vielä yksi tapaus jolla on toinenkin silminnäkijä. Tämä taas sattui ulkona, mutta se onkin jo toinen juttu.

24 10 2008
nalle karhu

jänniä




%d bloggers like this: