Paranormaalit Kokemukset Heinäkuu 2008

30 07 2008

Olen vähän laiskanlaisesti päivittänyt ihmisten kokemuksia tänne blogiin, mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni ja nyt tulee Heinäkuun ensimmäinen (luultavasti myös viimeinen) satsi.

Gh0stb0y kirjoitti:

Tämä tapahtui ehkä viikkoa myöhemmin kauppakeskus Sellon avajaista. Veljeni, siskoni ja äitini olivat lähteneet Selloon ja olin yksin kotona. Olin vessassa pesemässä käsiäni, kun katsoin peilistä wc:n oveen ja näin, että kahva meni ylös ja alas! Katsoin sitä kauhusta jähmettyneenä kunnes uskalsin kääntyä oveen päin. Ensin ajattelin, että perhe oli tullut kotiin ja veljeni koitti joko päästä vessaan tai pelotella minua. Uskalsin huhuilla, että olisiko siellä ketään mutta vastausta ei kuulunut. Kiertelin vähän oven edessä katsoen lukkoa, joka oli kääntynyt takaisin alas. Avasin lukon ja katsoin eteiseen jossa oli pimeää. Seuraavaksi katsoin olohuoneeseen, jossa loisti pelkästään tv:een valo. Juoksin nopeasti ottamaan olohuoneen pöydältä kännykkäni ja juoksin suoraan parvekkeelle, soitin veljelleni ja kysyin ovatko he jo tulossa kotiin? Veljeni sanoi että he ovat 5min päästä kotona. Huokahdin pelosta että joutuisin olemaan ulkona kylmässä kunnes he tulisivat kotiin. Kun he tulivat kotiin kerroin äidilleni tapahtuneesta ja hän väitti vain sen olevan mielikuvitustani.

Tämä tapahtui, kun istuin olohuoneessa katsomassa televisiota ja äiti istui vieressä sohvalla. Yhtäkkiä kuulin naisen sanovan ”BOAH”. Se ääni ei kuulostanut äidin ääneltä yhtään ja kun kysyin kuuliko hän mitään. Hän sanoi ettei kuullut mitään omituista.

Tämä taas tapahtui kun olin veljeni huoneessa etsimässä kaikenlaisia kirjoja kummituksista. Äitini oli keittiössä tai olohuoneessa kun kuulin katonrajasta lepakon tai linnun siipien suhinaa ihan kuin siivet osuisivat kattoon. Kun ääni loppui katsoin kattoon niin ei siellä mitään ollut. Uskon että kummitus entisessä kodissani oli ihan kiltti, kun ei hän satuttanut ketään. Hän halusi vain hiukan pitää hauskaa ja pelotella ihmisiä.

Sassa kirjoitti:

Minulle on tapahtunut monia juttuja, ja tässä niistä muutama. Kun olin ala-asteella vielä niin odottelin kaverini huoneessa, että hän syö ruokansa yläkerrassa, oli jo hämärää. Kuulin rappusista askeleet ja sitten ovi aukesi todella hiljaa. Sanoin kysyvästi kaverini nimen ja katsoin onko hän siinä, ketään ei näkynyt. Juoksin yläkertaan ja kaikki söivät vielä pöydän ääressä, eivätkä olleet käyneet alhaalla.

Istuimme kaverini kanssa lapsina pienen metsän reunassa puun oksalla, mikä kesti kummankin painon. Yhtäkkiä kaverini sanoi, että nyt mennään hän vaistoaa jotain. Juoksimme pois. Vähän ajan päästä tulimme takaisin ja sanoin puun edessä ”no niin eihän tässä mitään” ja puun oksa missä olimme istuneet taipui maahan asti, pysyi siinä hetken ja sitten se pongahti ylös. Juoksimme karkuun. Kaverini sanoi että hän olisi nähnyt oksan päällä tumman hahmon, minä näin vaan oksan.

Kun olimme yhden metsän laidalla leikkimässä, kuulimme ainakin parilla erillisellä kerralla takaamme todella pelottavan selittämättömän murinan, eikä siellä todellakaan ollut mitään koiraa tms. Metsä oli vähän kammottava paikka, siinä oli vanha mänty minkä alla oli kuoppa, männyn oksaan oli sidottu naru jonka avulla liisimme kuopan yli aina. Tämän jälkeen metsä laskeutui alas päin, siis siellä oli rinne ja siellä alhaalla meni puro ja sitten maasto taas nousi. Se metsä oli jotenkin synkkä. Olen kuullut myös samaisen murinan sen jälkeenkin parissa eri tilanteessa, mm. kun hyppelimme yöllä salaa ulkona minne olimme menneet huoneeni ikkunasta ja kun kömmimme takaisin sisään, ja ennen kuin saimme ikkunan kiinni se murina kuului ikkunan alta.

Katri kirjoitti:

Olin kaverini kanssa yötä meillä ja kuulimme ääntä alakerrasta. Ajattelimme, että menemme katsomaan. Kun olimme alakerrassa, emme kuulleet mitään, mutta sitten kuulimme äänen, joka kuului kodinhoitohuoneesta. Menimme katsomaan ja siellä oli pieni 7-vuotias tyttö, jolla oli pitkät mustat hiukset ja valkoinen mekko. Pelästyimme ihan kamalasti ja juoksimme huoneeseeni ja aloimme itkeä. Voiko tuollainen olla totta, vai näkevätkö ihmiset vain jotain harhoja?

Jokutyhmä kirjoitti:

Olin mennyt nukkumaan. Minulla oli jotenkin ahdistava tunne, niin kuin joku vahtisi minua. Vaatehuoneeni ovi oli raollaan, ja sitten yhtäkkiä kuului narahdus ja ovi liikkui itsestään ainakin 7cm-10cm. Minun kissani makoili vieressäni ja sekin käänsi päätään ja katsoi oveen päin. Pelästyin kamalasti ja katsoin mistä tämä oven itsestään liikkuminen johtui, eikä mikään tavara voinut painaa ovea, mistään ei tullut mitään tuulta ja mistään ei vetänyt ilmaa. Se oli ilmeisesti jotain yliluonnollista.

Tittelin Tuure kirjoitti:

Tämä tapahtui viime vuoden puolella. Nukuin kahden ärsyttävän herkkähipiäisen pikkuveljeni kanssa samassa huoneessa. Pikkuveli alkoi yhtäkkiä valittamaan jotain tähän tapaan: ”Taas, kolmas kerta täl viikol”. Olin hieman kipeänä ja aloin räyhätä veljelleni, että mitä se näki kolmannen kerran tällä viikolla. Veli sanoi, että outo viiva meni seinää pitkin eteenpäin (ovelta katsottuna vasemmalle, kohti ikkunaa). Kysyin että mikä viiva, ja veli sanoi että sellainen viiva missä oli sellaisia pieniä erivärisiä palloja sisällä. Joo, en oikein ensimmäisellä kerralla tajunnut mitä se selitti, joten sanoin että se tuli autosta, jotta veli rauhoittuisi. Mutta huoneeseemme ei voinut tulla millään tavalla autosta pilkullista outoa viivaa, joten itseäni alkoi ihmetyttämän. Seuraavana iltana veli näki jälleen saman viivan. Nukumme kerros-sängyssä ja veli on ylempänä, joten en itse voinut nähdä tätä kummaa viivaa. Seuraavana iltana kurkin ihan ”ohimennen” veljen sänkyyn ja näin myös tuon viivan. Sinä yönä olivat verhot ikkunan edessä, joten rupesi siinä itsekkin ajattelemaan muita kuin autoja. Mikähän tämä viiva sitten oli? Parin seuraavan päivän aikana menin siihen huoneeseen lukemaan rukouksia ulkomuististani ja sitten jonain aamuna kysyin veljeltä, että näkikö hän viivaa, ja ei ollut näkynyt. Ajattelin jotakin omahyväisesti itsekseni ja menin kouluun. Tuossa huoneessa myös kuuluu yöllä outoja ääniä, jos on hereillä vielä hyvin myöhään.

Kiitokset kokemuksensa lähettäneille.

_________________________________________________________________________

Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Jos haluat tapauksesi tutkittavaksi, niin kerro siitä viestissäsi, jolloin ohjaan samalla viestisi tutkijalle. Viesti näkyy blogissa vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.

Lomake:

Huom! Yllä oleva lomake on vain kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.

Mainokset

Toiminnot

Information

14 responses

1 08 2008
ninjani

Kyllähän nuita oven natinaa tapahtuu joka puolella…

1 08 2008
Ronsu

ovet natisee ja asioita sattuu, mut ei se tarkota et se aina jotain yliluonnollista olis

1 08 2008
ninjani

Ja Katrin tarinassa tyypillinen kummitus… Mustat pitkät hiukset ja valkea hame…. Ei ei ja ei… Liikaa elokuvia…

1 08 2008
SeppoTeppoVäyrynen

Jotkut näistä lukijoiden omista jutuista ovat erittäin mielenkiintoisia ja osa tietysti keksittyjä tai muutenvain hakemalla haettuja, jollaisia tapahtuu meikällekin joka päivä. Jokatapauksessa luulen tunnistavani paljon aitoja kokemuksia joita olen joskus kokenut itsekin. Parin kolmen vuoden ajan (melko pitkä aika ks. ilmiölle) tapahtui lievää poltergeist-actionia, joka pysyi napsuttelun, raapimisen ja tavaroiden tiputtelun tasolla. Voisin kirjoittaa joskus juttujani, mutta välillä vaikuttaa ettei tämä ole oikea foorumi lähestyä asioita vakavasti.

Yleisesti sanoisin että nuo olennot vaikuttavat enemmän tai vähemmän pahatahtoisilta, ainakin vibojen ja toiminnan perusteella. Nuo ihmisten kuvaamat unihalvausmöröt ainakin ovat poikkeuksetta hiton kuumottavia ja olen mielessäni räknännyt niiden liittyvän energian pöllimiseen.

No vielä vähän. Yksikin kerta kotona, katonrajassa lensi tennispallon kokoinen vaalea pallo, smuutisti kaartaen huoneeseen. Kyyläsin sitä ja yhtäkkiä se singahti suoraan minua naamaan. Miltään se ei tuntunut. Se oli toinen kerta kun näin sellaisen samassa paikassa. Orbihan se kai oli, aito sellainen.

1 08 2008
jeppis

pistä purkki seuraavalla kerralla naaman eteen ja kun se pallo lentää sua kohti ni se sujahtaakin purkkiin ja sit vikkelästi kansi kiinni.

1 08 2008
gh0stb0y

Tai Seppo, se voisi olla pallosalama mutta olisit kuollut jos se osuisi sua naamaan 😀

1 08 2008
Annika

En vetoo tohon katrin tarinaan. Ensinnäkin, oon ninjanin kaa samaa mieltä että mustat hiukset ja valkonen mekko, liikaa elokuvaa! ja sitten, miten ne voi tietää et se on 7 vuotias ku ei siin ees sanota: ”n. 7 vuotias”

1 08 2008
Annika

muut iha ok.

1 08 2008
gh0stb0y

Katrin tarina kyllä kuulosti liian television katselun tuotokselta, mutta mikä minä olen toisten kokemuksia muuttamaan.

1 08 2008
Jalka

”Menimme katsomaan ja siellä oli pieni 7-vuotias tyttö, jolla oli pitkät mustat hiukset ja valkoinen mekko” Haha, ei näin. Elokuvat vähemmälle.

Muutenkin, mistä voi tietää, että se oli 7-vuotias. -.-

2 08 2008
Judas Priest

jalka! varastit mun kysymyksen… 😀

22 08 2008
Minna

Tuohon Katrin kokemukseen on näin alkuun pakko sanoa, että kannattaa jättää Ringin katsominen vähemmälle 😀

Mutta tuosta Tittelin Tuuren kokemuksesta voin sanoa, ettei auton valoista voi todellakaan tulla pallollista valoilmiötä. Olen nukkunut useasti makuuhuoneessa, jossa ikkuna on lähes kohtisuoraan autotielle päin, ja valo tulee huoneeseen ns. läiskänä seinälle. Ja jos huoneessa on hyvin tummat/paksut verhot, ei valo edes pääse huoneeseen. Eli kyseessä ei voi olla autonvalot, paranormaalia voi hyvin olla!

2 09 2008
emmi

Älkää kaikki mollatko Katrin kertomusta!
Mistä sitä tietää minkä näköisiä ne kummitukset ovat? Kummitukset ovat muutenkin kaikki niin erilaisia ja eri näköisiä, mut kyllä mäkin taidan uskoa et juttu ei oo tosi…
Ei sitä koskaan t edä, mutta ei silti sais mennä heti tolleen ”OOT KATTONU LIIKAA KAUHULEFFOJA! EI TOI OO TOTTA!” Mistä sitä tietää, vaikka kyseinen tarinan lähettäjä ei edes katso tv;tä?
Sitä paitsi kyllä siitä voi teitää minkä ikäinen se ihminen, tai tässä tapauksessa kummitus suunnilleen on. Silti uskon, et keksitty juttu. Vaikutti niin epätodelliselta ja muutenkin…… en tiedä ;o

19 10 2008
kikium

Menimme katsomaan ja siellä oli pieni 7-vuotias tyttö, jolla oli pitkät mustat hiukset ja valkoinen mekko.lol. en usko…




%d bloggers like this: