Paranormaalit Kokemukset Toukokuu 2008 (Osa 2)

20 05 2008

Nyt on taas aika julkaista ihmisten kiinnostavia kokemuksia. Tässäpä niitä taas tulee.

Mä kirjoitti:

Yöllä heräsin ja katsoin eteeni. Ihan kuin edessäni olisi seisonut pieni poika. Tuijotin poikaa hiestä märkänä, ja poika tuotti minua n. 10 sekutia , kunnes se hävisi. En usko että se oli harha, koska se oli aidon näköinen. Olen kokenut talossamme muitakin pelottavia juttuja. (esim. videolla näkyi tumma hahmo, joka kurkkasi pikkuveljeni huoneesta ja lähti pois.) Talomme on n.160-170 vuotta vanha.

BlackCloud kirjoitti:

Kun synnyin, muutimme Norjaan Tromsön (vai miten se kirjoitetaan?) lähelle kylään nimeltä Nordlenangen. Taisin olla yksivuotias. Oli kesäyö ja äiti meni keittiöön hakemaan vettä. Haettuaan vesilasin hän meni olohuoneeseen katsomaan tv:tä. Sitten äitini huomasi jotain erityistä: Valkoinen vanhan naisen näköinen haamu istui hänen vieressään ja hymyili hänelle. Kun äitini oli selittänyt tästä Norjalaiselle ystävälleen, niin tämä sanoi äidilleni: (käännetty suomeksi) ”Joo! Ei mikään uusi juttu! Haamu on ystävällinen mutta en suosittele asumaan tuossa talossa kauempaa. Se on kirottu.” Ja tämän jälkeen muutimme toiseen taloon hiukan kauemmaksi tuosta ”kirotusta talosta”. Asuimme ihanassa keltaisessa isossa omakotitalossa vuoteen 1999 asti ja sen jälkeen muutimme takaisin Suomeen.

½ kuukautta sitten jouduin nukkumaan pikkuveljeni huoneessa sillä äiti oli mennyt yötöiden jälkeen minun huoneeseeni nukkumaan. Valvoin aika myöhään ja vihdoinkin nukahdin. Yöllä heräsin outoon tunteeseen. Nukuin metallisessa parvisängängyssä ja se nitisi kamalasti ja oli vielä kamalan pienikin. Kuulin askelia ja outoa huminaa. Katsoin laidan sängyn laidan yli peloissani ja näin tummanpunaiseen leninkiin pukeutuneen naisen kävelemässä levottomasti edestakaisin. Olisi tehnyt mieli huutaa, mutta yritin pysyä hiljaa, sillä muut nukkuivat. Painoin kasvot tyynyyn ja kuulin kuinka joku tai jokin kuiskani korvaani, tai no huusi: ”Jos et nyt katso minua silmiin, tukehdut tuohon paikkaan!” Aloin itkeä ja käänsin katseeni seinään päin. Näin kuinka hahmon pää tuli sängyn alta ylös. Siis sängyn läpi sängyn päätyyn ja katsoi minuun päin. Se kuiskaili jotain josta en saanut selvää ja vähän ajan päästä nukahdin taas.

Hannu kirjoitti:

Tämä tapahtui ollessani 13-14-vuotias. Asuimme pienenä aika syrjässä kaupungista, ja lähimpään naapuriin oli n. 800-metrin matka. Siinä naapurissa asui vanha nainen, joka oli jäänyt leskeksi aikoja sitten. Aina kun menimme kalaan, jouduimme ohittamaan tämän talon. Eräänä iltana olimme olleet kalassa ja palasimme aika myöhään pois kalasta. Ohitimme tämän talon ja käännyimme katsomaan vielä tähän taloon päin. Silloin näimme sen vanhan naisen ikkunassa katsomassa meitä. Nainen siirsi verhoja vähän syrjään, katsoi meitä hetken aikaan ja lähti pois. Nainen oli ihan valkoisen värinen. Oli se kyllä pelottavan näköinenkin! Kumpikin veljen kanssa säikähdimme ja nopeutimme tahtia kotiinpäin mennessämme. Aamulla kun olimme syömässä äidin kanssa aamupalaa, kerroimme mitä näimme. Äitini ihmetteli asiaa, ja kertoi ettei se voi olla totta, koska tämä nainen oli kuollut n. viikko sitten. Kyllä se pelotti.

Irene kirjoitti:

Olimme menneet mieheni kanssa petiin ja nukuimme jo, kun yhtäkkiä heräsimme johonkin meluun joka tuntui tulevan makuuhuoneestamme. Heräsimme molemmat ja vuoteemme jalkapäässä seisoi mies! Miehellä oli noin neljäkymmentä luvun sadetakki ja päässä sotilaslakki. Mies vaan seisoi siinä. Mieheni nousi vuoteesta, ajatellen, että ehkä henkilö oli joku murtovaras, ja samalla sotilaslakki henkilö rupesi liikkumaan makuuhuoneen suljettua ovea kohti ja tuntui menevän sen suljetun oven läpi, ja katosi kuin tuhka tuuleen. Seuraavana iltana istuimme mieheni kanssa olohuoneessa myöhäiselokuvaa televisiosta katsellen, huoneen iso ikkuna oli puutarhaan – ja yhtäkkiä taas seisoi sama mies edellisestä yöstä ikkunan takana! Mieheni jälleen aikoi miehen perään, avasi puutarhan oven, ja tällä kertaa sotilaslakki mies hävisi aidan läpi, aidan jossa ei ollut ovea. Soitin äidilleni, kuvasin miltä mies oli näyttänyt, ja äitini sanoi heti, hei tuohan on ollut Lassi. Lassi oli ollut kihloissa tätini kanssa, tätini oli juuri kuollut, mutta Lassi oli joutunut rintamalle, missä oli kaatunut ja tätini ei koskaan elämässään enää avioitunut. Olikohan Lassi roikkunut täällä niin kauan tätini takia, tätä emme tiedä. Tämän jälkeen Lassi myös katosi talostamme.

Hopeakyynel kirjoitti:

Tämä tapahtuma on sattunut minulle tasan kaksi kertaa. Olen kävellyt kahdesti saman paikan ohi nähden samassa paikassa samaisen hahmon, pienen keltamekkoisen tytön, pallo käsissään. Tytöllä oli ruskeat letitetyt hiukset ja keltainen, ränsistynyt mekko. Tarkemmin en ole jäänyt katsomaan kyseistä näkyä vaan juossut sisälle minkä jaloistani olen päässyt. En ole koskaan ottanut selvää kotitalomme tontin historiasta, mutta ehkä jonakin päivänä vielä otan ja toivon löytäväni vastauksen siihen, miksi näkemäni tyttö seisoo pihallamme aina samassa kohdassa. Näystä tulee surullinen olo, jotenkin suru valtaa mielen. Ehkä mielen aikaansaannosta, ehkä ei?

_________________________________________________________________________

Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Viesti näkyy vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.

Lomake:

Huom! Yllä oleva lomake on vain omia kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.

Mainokset

Toiminnot

Information

2 responses

22 05 2008
Ufomies

Olipas kovin surumielisen romanttinen tuo Irenen tarina… 😦 🙂

28 05 2008
Annika

Toi hopeakyynelen juttu oli aika erikoinen. Kannattasko sun mennä kattoo lähempää tai ottaa siitä kuva??




%d bloggers like this: