Nyt on aika taas tuoda julki ihmisten kiinnostavia ja vähemmän kiinnostavia kokemuksia.
Kaikkeen tottuu kirjoitti:
Oli kaunis helteinen kesä ja meille syntyi ihana poikavauva, vuosi oli 1994. Tämän kaiken keskellä mieli oli surullinen, koska rakas äitini oli syöpäsairauden loppuvaiheessa sairaalassa. Tiesimme, että aikaa oli enää vähän jäljellä. Eräänä aamuna, vain muutamia päiviä ennen kuin äitini nukkui pois meidän iso kello olohuoneemme seinällä tuli kuin heittämällä ja rytisten alas! Tiesin heti, että äitini loppu oli lähellä. Outoa, että kello, joka on vuosikaudet pysynyt paikoillaan lentää alas ryrinällä. Vanha kansahan sanoo, että kellon putoaminen, pysähtyminen yms. tietää kuolemaa. Meilllä tämä ainakin kävi toteen.
Kun lapseni täytti vuoden, ajattelin mielessäni edesmennyttä äitiäni rakkaudella ja sitäkin, että hän on mummuna vaan toisessa ulottuvuudessa. Silloin lapseni hoitopöydällä pomppasi tutti lattialle itsestään ja värikäs leikkipallo pomppasi korista itsestään lattialle pomppimaan! Kiitin äitiäini ääneen synttärionnitteluista!
SK kirjoitti:
Tämä tapahtui vuosi sitten. Olin tyttöystäväni kanssa käymässä kaupassa. No saimme ostokset tehtyä ja olimme valmiita lähtemään kävelemään kotia kohti. Mietimme pitkään, että menisimmekö tietä pitkin vai metsän poikki. Oli tosi pimeää, mutta valitsimme metsäreitin, koska se oli 1,5km lyhyempi. Käveltyämme jonkin aikaa metsäpolkua pitkin (ei valaistusta) rupesin kuulemaan puitten latvojen korkuudelta, että isoja oksia meni poikki. Pelästyin tosi paljon ja kysyin tyttöystävältäni, että kuulitko tuon, johon hän vastasi kyllä. Meitä rupesi pelottamaan aivan hirveästi, koska äänet vain voimistuivat koko ajan. Yhtäkkiä äänet loppuivat ja näimme kirkkaan valon yläpuolellamme. Se ei pitänyt minkäänlaista ääntä, se vain oli siinä. Pidin itseäni ihan hulluna siihen asti, kun tyttöystäväni alkoi itkeä, jolloin tajusin, että se tosiaan oli siinä. Valo katosi tosi nopeasti puitten latvojen uumeniin, jonka jälkeen taas kuulimme
suurten oksien menevän poikki. Silloin lähdimme juoksemaan kotia kohti niin lujaa kun ikinä jaksoimme, pysähdyimme vasta pihassa. Se oli todella pelottavaa. Kun kirjoitin tätä sain koko ajan kylmänväreitä, kun muistelin mitä silloin tapahtui. En vieläkään tiedä mikä siellä oli, mutta mitään normaalia se ei TODELLAKAAN ollut.
Anni kirjoitti:
Minulle ei oikeastaan ole koskaan juurikaan tapahtunut mitään outoa, kun en yliluonnolliseen juurikaan usko, mutta yksi tapaus on jäänyt mieleeni. Olin 5-vuotias ja olin tarhassa, kun tämä tapahtui. Minun lisäkseni vielä pari lasta odotti vanhempiaan. Menin tarhamme “päiväunihuoneeseen” joka on ainut paikka mistä pääsee takahuoneeseen. Takahuonetta käytettiin eskaritilana. Päiväunihuoneen ja takahuoneen välisessä seinässä on ikkuna, jonka sälekaihtimet ovat aina olleet kiinni. Ei ihmekään sillä se ikkuna on aika turhassa paikassa. Jokatapauksessa menin käymään päiväunihuoneessa odotellessani vanhempiani. Huomasin, että ikkunasta näkyi valoa ja kahden ihmisen varjot. Toisella heistä oli hiukset ponihännällä. Päiväunihuoneessa ei ollut valoja päällä, joten varjot erottuivat selvästi. Kuulin myös puhetta takahuoneesta ja tunnistin toisen äänistä kaverini ääneksi. Sanoin kaverini nimen, mutta kukaan ei vastannut. Sanoin uudestaan ja kun olin sanonut sen valot yllättäen sammuivat. Juoksin hoitotätien luokse ja kerroin tapahtuneesta ja vaadin heitä tulemaan kanssani tarkistamaan ketä huoneessa oli, mutta kun menimme huoneeseen, siellä ei ollut ketään. Olin jo lähes unohtanut tämän, mutta kun eksyin tänne sivulle, tämä palasi mieleeni.
Pate kirjoitti:
Itselleni ja kaverilleni kävi todella outo juttu kerran metsässä. Kun olimme pimeällä metsässä, kuulin vaimeaa kilinää, ihan kuin metallin paloja olisi hakattu yhteen. Kuljimme hetken kaverini kanssa ääntä päin ja kun pysähdyimme taas kuuntelemaan, ääni läheni. Se läheni koko ajan. Sitten sanoin, että juoksisimme ja juoksimme täyttä vauhtia pois. Ääni tuntui seuraavan. Juoksimme pois metsästä kotiini. Kun aamulla menimme katsomaan, mikä siellä oli, niin huomasimme että kivi, niin isoa että aikuinen mies jaksaisi juuri ja juuri nostaa, oli kadonnut ja sen tilalla oli kaksi erilaista kiveä. Tämä on oudoin minulle tapahtunut ilmiö.
Fimbulla kirjoitti:
Olimme kotona omakotitalossamme eräs talvi vuonna 2003, minä äiti ja pikkusiskoni.
Istuimme tavalliseen tapaan katsomassa illan viihde ohjelmia television ääressä koko porukka. Yhtäkkiä kuului ääniä verannalta ja samassa kuului ääni kuin ovi aukaistaan ja joku pyyhkii jalat ovi mattoon. Äiti huusi sohvalta “kuka sieltä tähän aikaan tulee” kellokin oli jo lähellä puolta yötä. Siskoni kanssa huusimme perään “kuka siellä”. Ei kuulunut mitään vastausta ja mentiin katsomaan koko kööri. Ulko ovi oli lukossa ja avattiin ovi ja mietittiin, että jos joku olis käynyt oven takana. Mutta ei näkynyt jälkiäkään vaikka oli satanut puhdasta lunta monta senttiä, eikä minkään näköisiä jälkiä missään, ei edes pihatiellä.
Tämä on toistunut muutamina vuosina peräkanaan. Kuka lie kummitus tullut vierailulle?
_________________________________________________________________________
Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Viesti näkyy vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.
Lomake:
Huom! Yllä oleva lomake on vain omia kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.
anonyymi kirjoitti:
Viimeisimmät kommentit